Jatkuvasti puhutaan siitä, miten seurakuntien määrärahat vähenee, ihmiset eroaa kirkosta ja seurakuntayhteys ei enää merkitse. Jokainen jää uskonsa kanssa yksin ja asiasta tulee niin henkilökohtainen, ettei siitä edes perhepiirissä puhuta. Ei meinaan puhuta meilläkään....
Kuitenkin ihmisiä kiehtoo uskonnot, hengellisyys on jonkinlaisessa nosteessa ja ihmiset etsivät rauhaa, Jumalaa ja jotain mitä itsekään eivät välttämättä osaa selittää.
Olen pohtinut paljon vapaaehtoisuuden merkitystä kirkolle. Heräsin kysymykseen ensimmäisen kerran kunnolla kesällä työhaastattelussa, kun eräs srk-neuvoston jäsen kysyi miten minun mielestäni vapaaehtoistyö kuuluu seurakuntaan ja millaista se minun mielestäni tulisi olla. Onneksi tämä siemen kylvettiin, koska kysymys jäi takaraivoon kiusaamaan ja olen pyöritellyt asiaa enemmän ja vähemmän mielessäni kuluneiden kuukausien aikana.
Vapaaehtoisuus ja vapaaehtoisten osallistuminen seurakunnan toimintaan on äärimmäisen tärkeää. Kylmä (tai ehkä kuitenkin lämmin ja yhteisöllinen) totuus on, että seurakuntien toiminta ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia. Seurakuntien päätöksenteosta vastaavat vapaaehtoiset, jotka seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa luovat puitteet työntekijöidenkin toiminnalle. Seurakunnissa on Suomessa tuhansia nuoria mukana nuorten toiminnassa ja etenkin isosina. Monet antavat aikaansa niin kirkkokahvien keittämiselle, ehtoollisavustamiselle, lähetyspiireissä, luottamustehtävissä.. Ei kuulkaa, ei se seurakunta pyörisi ilman näitä ihmisiä.
Olen itse aina ollut tekevää sorttia. Johonkin soppaan on lusikka aina täytynyt saada tunkea, ja olla jossain hommassa mukana. Nyttemmin työttömyyden ohella olen löytänyt auttamiskentällä oman paikkani Suomen mielenterveysseuran kautta. Nyt, ollessani itse nimenomaan perinteisessä vapaaehtoistyössä ymmärrän sen merkityksen täysin toisin. Sillä on suuri merkitys, miten minä käytän vapaa-aikani.
Seurakunnissa vapaaehtoiset ovat suuri voimavara ja kunnioitan heitä suuresti. Niin pientä tai suurta hommaa ei ole, etteikö apukädet olisi monesti tarpeen. Minkälainen kiitos näille ihmisille on riittävän suuri osoitus siitä, miten merkityksellistä heidän työnsä on? Onko sellaiseen kiitokseen edes mahdollisuutta?
Sinä, joka olet jossakin vapaaehtoistyössä, seurakunnassa tai jossain muualla. Kiitos. Sinun panoksesi on uskomattoman tärkeä. Sinä teet arvokasta työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti