Otsikossa oleva lause on peräisin erään ystäväni suusta, ajalta kun olin juuri saanut itseni tuoreena teologian ylioppilaana ja yliopiston fuksina asettumaan maamme pääkaupunkiin opintojen pariin.
Ilmainen pulla ei ole koskaan ollut (tämän ystävän harmiksi) ensisijainen syy opiskella. Mutta otsikon toiseen osaan opiskeluni pienesti liittyi.
Juhliminen itsessään ei ollut kyllä syy alavalintaan, mutta ihmisten ilojen ja surujen jakaminen, rinnalla kulkeminen ja tunteiden kohtaaminen oli.
Saan (toivottavasti tulevassa) työssäni kohdata ihmisiä elämän suurissa käännekohdissa: uuden elämän ihmeen äärellä, aikuistumisen kynnyksellä, avioliiton ja rakkauden kohdatessa, mutta toisaalta surun ja menetyksen keskellä. Kaikki nämä suuremmat tai pienemmät juhlat, ilot ja surut, kuuluvat ihmisten elämään. Ja minulla on työni kautta mahdollisuus osallistua ihmisten elämän tärkeimpiin hetkiin. Voin omalta osaltani olla luomassa jotain tärkeää. Ja saan puhua itselleni tärkeimmästä aiheesta: Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta. Jeesuksen lunastustyöstä ja Pyhän Hengen voimasta elämässämme.
Jos jollekin se, mitä minä sanon ilon tai surun hetkellä, tuo lisää iloa tai lohtua, olen onnistunut tehtävässäni. Juhlat ovat ihmistä varten, mutta kaikkiin näihinkin juhliin voi ottaa Jeesuksen mukaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti